Muistoja 2017, Tallinna risteillen

Pietarin jälkeisenä aamuna heräsimme aamulla viimeisten joukossa aamupalalle St. Peterlinen M/S Anastasialla. Huomasimme, että olimme saapuneet Helsinkiin, kun hytin ikkunasta näkyivät tutut maisemat ja puhelimen nettikin taas toimi. Oli hauska ajatella, että matkamme ei päättynytkään näin aikaisin, vaan saisimme vielä risteillä Tallinnaan ja Tukholmaan. Meille Tallinnakaan ei ollut tuttu paikka, olimme käyneet aikaisemmin lähinnä Turku-Tukholma risteilyillä, emmekä silloinkaan olleet poistuneet laivasta päiväksi kaupunkiin. Saavuimme Tallinnaan puolen päivän jälkeen. Odottelimme kaikessa rauhassa hytissä, että kiireisimmät ehtivät alta pois, eikä meidän tarvitsisi jonottaa. 

Koska laiva seilasi Italian lipun alla, jouduimme joka kaupungissa passin tarkastukseen. Pietarissa meidän ei tarvinnut jonottaa, mutta Tallinnassa sitäkin enemmän. Luultuamme, että jonot ovat hälvenneet kävelimme tyhjää putkea pitkin kohti passintarkastusta. Aula oli tupaten täynnä, eivätkä kaikki ymmärtäneet, että osa jonoista oli vain EU-passeille. Joku turisti huuteli muille ohjeita omalla äidinkielellään, että siirtyisivät eri jonoon, vaikka tilassa pystyi hädin tuskin liikkumaan. Tuntui, että jonottaessa meni ikuisuus. Jonottaessa päätin, että tulevaisuudessa seilaan vain suomalaisilla laivoilla, jos aion käydä päivän ihmettelemässä kaupunkia. Vihdoin pääsimme ahtaasta tilasta haukkaamaan Tallinnan ilmaa.

Raatihuoneentori

 Kävilimme satamasta ensin ihmettelemään viereisiä turistimyynti liikkeitä. T-paitoja oli suomeksi vaikka minkälaisia ja kauppiaat huutelivat meitä ostelemaan tavaroita. Emme kuitenkaan innostuneet tavaroista, vaan lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Vanha kaupunki oli lyhyen kävelymatkan päässä ja se oli ihana! Osa putiikkien ja ravintoloiden henkilökunnasta oli pukeutunut keskiaikaisiin vaatteisiin ja itsestänikin tuntui, kuin olisin hypännyt ajassa taaksepäin jonnekin kauas nykyajasta. Raatihuoneen torniin olisi saanut kiivetä pientä maksua vastaan, mutta sinnekin näytti olevan jonkun verran jonoa, ja jonotuskiintiömme oli täyttynyt jo aamulla satamassa.

Raatihuone

Kävellessämme vanhassa kaupungissa, löysimme suomalaisen ravintolan, jossa mainostettiin ilmaista wi-fiä ja pysähdyimme syömään hampurilaiset, sillä oli jo iltapäivä ja nälkä alkoi tuntua. Sieltä lähdimmekin pikku hiljaa takaisin laivalle päin fiilisteltyämme vanhaa kaupunkia. Onneksi ei tarvinnut jonottaa laivaan, sillä ihmiset valuivat sinne kukin omaan tahtiinsa.

Tallinnan vanhassa kaupungissa eräässä ravintolassa.

Pisin näkemäni putki laivaan, ja tietenkin meidän piti täältä asti kävellä :D

Ilta oli kaunis ja vietimme sen ulkona laivan kansibaarilla. Yhtäkkiä oli kulunut yli puolet matkasta ja jäljellä olisi enää yksi kaupunki, Tukholma.