Muistoja 2017, Pietari risteillen

Elokuun puolivälissä lähdimme lauantaista keskiviikkoon kestävälle risteilylle St. Peterlinen M/S Anastasialla. Olin bongannut risteilyn aikaisemmin Travelbirdin uutiskirjeestä. Olen innokas uutiskirjeiden tilaaja ja selailija, sillä välillä sieltä löytää matkoja, joita ei muuten tulisi hoksattua. Kun on matkakuume, pelkkä unelmointi; matkojen katselu ja suunnittelu auttavat pahimman matkakuumeen yli, vaikkei matkaa voisi varatakkaan. Tämän uutiskirjeen tarjouksen huomattuani laitoin heti viestiä miehelle, että 'miten on, lähdetäänkö?' ja onnekseni hänkin innostui heti reissusta. 

Aloin tehdä varausta, mutta huomasin meidän tarvitsevan jo varausta tehdessä passin tietoja. Ongelmahan oli se, että miehellä ei ollut sillä hetkellä voimassa olevaa passia. Otin yhteyttä Travelbirdin asiakaspalveluun sähköpostilla. Pian he vastasivat ettei se ole ongelma ja kertoivat, mitkä väliaikaiset tiedot voin varaukseen syöttää. Uuden passin tiedot piti ilmoittaa asiakaspalveluun ennen matkaa, jotta he voivat päivittää tiedot ajantasalle. Ihanaa odottaa taas uutta reissua!

Lähtöaamuna lähdimme ajelemaan hyvissä ajoin pohjoisesta kohti Helsinkiä. Autolla matkaan kului noin 7 tuntia. Laivaan nousussa ei ollut ruuhkia, koska laivaan nousu oli aloitettu 3 tuntia ennen lähtöä. Laiva lähti Länsiterminaalista klo 18 aikoihin illalla.

Laivan ulkoasun värikkyys yllätti

Laivalla huomasimme pian, että kukaan henkilökunnasta ei puhunut Suomea. Työntekijät olivat venäläisiä ja italialaisia. Myös asiakkaat olivat pääosin venäläisiä, mutta muutaman suomalaisen perheenkin bongasimme. Laivan hytissä oli vielä tallella vanhat suomenkieliset ohjeet radiolle, sillä laiva on alunperin ollut Viking Linen M/S OLympia vuodelta -86. Laivalla asioidessa perus englannilla pärjäsi mainiosti ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä.

Opimme 5 päivän reissumme aikana tervehtimään aamupalabuffetin henkilökuntaa myös venäjäksi. Tuli hypättyä täysin uudenlaiseen ympäristöön, kun olemme aikaisemmin matkailleet vain Suomessa pärjäten omalla äidinkielellämme. Kumpikaan meistä ei osaa englantia hyvin, mutta on opiskellut pakolliset kouluopinnot, joilla myös tällä reissulla pärjäsi paremmin kuin hyvin. Aikaisemmin kynnys lähteä erilaiseen ympäristöön on ollut korkeampi, mutta tämä reissu tasoitti kynnyksen alemmas.  

Illalla kävimme buffetissa syömässä. Ihan hyvä ruokailukokemus, muttei vedä vertoja suomalaisille laivabuffeteille. Myös Tax free -myymälä oli pettymys tuotemerkkien osalta. Tuttuja merkkejä ei löytynyt juurikaan mihin Suomessa on tottunut. Tyydyimme ostamaan venäläisiä sipsejä, limsaa ja karkkia hyttiimme, ja ne olivatkin ihan hyviä. Laivalla mainostettiin myös sauna/kylpyläosastoa, ja päätimme käydä testaamassa paikan. Se oli virhe, sillä paikka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kylpylälippu maksoi 10e/aikuinen, mikä oli mielestäni aivan liikaa suhteessa paikan kuntoon. Naisille ja miehille oli erilliset saunat. Naisten saunassa oli hyvät löylyt ja paikka oli muuten siisti, mutta suihkut olivat vanhat ja niistä tuli vain kylmää vettä, mitä vaikeutti pesemistä. 

"Kylpylä"-puolella oli yksi pieni lasten allas ja yksi syvä allas. Poreallas oli rikki eikä sen takia käytössä. Laskeuduimme tikkaita syvään altaaseen, missä vesi oli kylmää, eivätkä jalat yltäneet pohjaan. Silti vesi oli ainakin metrin alempana altaan reunoista, näyttäen, että allas oli täytetty vain puolilleen. Hetken uituamme päätimme siirtyä loikoilemaan lastenaltaaseen, koska uimassa ei ollut muita. Vähän alle pari metriä halkaisijaltaan olevassa pyöreässä kahluualtaassa vesi oli sentään lämmintä ja siellä oli vähän mukavampi loikoilla. Lopuksi saunaan, mutta suihkun kylmän veden takia päätimme peseytyä oman hytin suihkussa, josta sentään tuli lämmintä vettä. Hyttimme oli perinteinen 4-hengen ikkunallinen hytti, vaikka olimmekin reissussa kahdestaan. Illalla uni tuli helposti, olimmehan lähteneet matkaan kotoa jo aamulla.

Aamupala. Saavumme Pietariin :)

 Olin aamulla herätessäni innoissani, mutta samalla hieman jännittynyt. Saavuimme Pietariin, jossa emme olleet koskaan ennen käyneet. Mitä jos eksyisimme? Entä jos tulisi ongelmia ja myöhästyisimme laivasta? Mitä jos minun pitää puhua englantia eikä kommunikointi onnistu? Olin ostanut jokaista matkamme kaupunkia varten Otavan Kartta + Opas -matkailukirjan, jonka avulla hahmotin kaupungin keskustaa ja sen nähtävyyksiä. Onnekseni olin netissä surfatessani myös ostanut ennakkoon Hop On-Hop Off -bussiliput. Ne osoittautuivat huippuostokseksi. 

Laivalla erittäin positiivista oli se, että laivalta sai poistua ja tulla takaisin pitkällä aikahaarukalla. Aamupalaa syödessämme kiireisimmät olivat jo jalkautuneet Pietariin, eikä meidän tarvinnut jonottaa mihinkään. Tullissa piti yksitellen mennä porttien läpi kopille, jossa tullivirkailija leimasi passin ja printtasi jonkun maahan saapumiskortin. Sataman ulkopuolella odotteli Sufftle-bussi, joka kuljetti meidät ilmaiseksi kaupungin keskustaan Iisakin kirkolle ja takaisin satamaan.

Iisakin kirkolta puolestaan lähti hop on-hop off -busseja, joten kovin helposti ei tulisi eksyttyä. Bussissa jaettiin jokaiselle omat kuulokkeet ja kartat, johon oli merkitty reitti, minkä bussi ajaisi. Bussista sai jäädä pois tai tulla takaisin millä tahansa pysäkillä. Kuulokkeet liitettiin penkkiin, ja valittiin oma kieli. Ääniteinfo oli toimiva ja mielenkiintoinen ja kertoi meille suomeksi kunkin nähtävyyden kohdalla tärkeimmät tiedot paikasta. Iltapäivällä palasimme takaisin laivalle. Joka kaupungin jälkeen laukut läpivalaistiin ja piti kulkea metallinpaljastuskoneen läpi kuten lentokentillä. Meillä oli tuliaisina vain kauppakeskuksesta ostettu huivi, sekä perinteisiä maatuskoja.

Iisakin kirkko

Palatsiaukio

Amiraliteetti. Paikalla oli paljon katukauppiaita.

Venäläiset poliisiautot olivat monenkirjavia.

Kirkko veren päällä

Kazanin katedraali, kuva otettu hop on -bussista.

Talvipalatsi. Emme edes yrittäneet sisälle, kun näimme jonot bussin ikkunasta.

Illalla söimme yhdessä laivan ravintoloista hampurilaiset. Maku oli hyvä eikä palvelussakaan ollut mitään valittamista. Ainoastaan maksamiskulttuuri tuntui oudolta. Tarjoili tipautti ohimenessään salamyhkäisesti pöytäämme kansion. Sisältä löytyi lasku. Laitoimme käteisenä setelin kansioon, koska tarjoilija oli kadonnut johonkin. Kohta tarjoilija tuli hymyillen ja nappasi kansion ohikävellessään. Jonkun ajan kuluttua toinen henkilö toi meille vaihtorahat, ja kaikki tämä lähes ilman mitään puhetta. Suomessa olen tottunut, että tarjoilija jää pöydän ääreen, jos on kysyttävää laskusta ja poistuu vasta kun maksutapahtuma on saatu käsiteltyä.

 Ruuan jälkeen lähdimme jatkamaan iltaa laivan yhteen yökerhoon, jossa esitettiin joka ilta ohjelmaan kuuluva show. Onneksi olimme hyvissä ajoin, sillä väkeä tuli paikalle paljon. Tarjoilijat kiertelivät pöydissä ottamassa halukkailta juomatilauksia vastaan. Show koostui erilaisista tanssi- ja musiikkiosioista, joita eri esittäjät vuorollaan kävivät lavalla esittämässä. Ohjelma oli ihan viihdyttävä, sitä tuli toisenakin iltana katsottua.

Iltaohjelmaa laivalla

Illan päätteeksi disko, jossa laivan henkilökuntaakin näytti joraavan asiakkaiden kanssa

Lopuksi nukkumaan, kun laiva lipui takaisin kohti Helsinkiä. Seuraavana päivänä saisikin nukkua pitkään, sillä laiva lähtisi Helsingissä käynnin jälkeen kohti Tallinnaa, jossa olisimme puolen päivän jälkeen.